Smart VOC treatment Laske itse ja vakuutu! Yhteystiedot

Paras käytettävissä oleva teknologia päärooliin VOC-lainsäädännössä – Uusi teollisuuden päästödirektiivi valmistuu 2010

By Tarja Sundqvist

Vuonna 1999 säädetyllä VOC-direktiivillä on saavutettu sille asetetut tavoitteet, sillä sen toimeenpano on johtanut merkittäviin päästövähennyksiin EU27 jäsenmaissa. Alailmakehän otsonipitoisuutta on kuitenkin tarve edelleen vähentää. Uusi IE-direktiivi tulee selkeyttämään teollisten päästöjen lainsäädäntöä, tehostamaan parhaan käytettävissä olevan teknologian (BAT) käyttöä ja yhtenäistämään lupamenettelyä. Jatkossa BREF-asiakirjoissa määritellyt BAT-päästötasot toimivat ympäristölupamääräysten perusteena. 

BAT:in tehostetun käytön odotetaan parantavan puhdistustehokkuutta ja tiukentavan päästörajoja ympäristöluvissa käytännön tasolla. Komissio hyväksyy uuden direktiivin todennäköisesti jo vuoden 2010 aikana ja olemassa oleville laitoksille uusia säädöksiä sovelletaan vuodesta 2016 eteenpäin.

VOC-lainsäädännön taustaa  EU:ssa

Käytännössä Euroopan Yhteisössä on kannettu huolta ilmansaasteista vuodesta 1973 lähtien, jolloin julkaistiin ensimmäinen Euroopan Yhteisön ympäristöohjelma. Ohjelma korosti ilmansaasteiden ehkäisemisen ja vähentämisen merkitystä alueella. VOCit on mainittu erikseen ensimmäistä kertaa kaukokulkeutumista koskevassa kansainvälisessä pöytäkirjassa vuonna 1979. Silloin todettiin, että näillä yhdisteillä on merkittävä rajat ylittävä vaikutus ja ihmisiä sekä ympäristöä on suojeltava niiden haitallisilta vaikutuksilta. Juuri kaukokulkeutumisen vuoksi on katsottu, että VOCit kuuluvat koko Euroopan Yhteisön ympäristökompetenssin piiriin.

Vuonna 1987 tapahtui merkittävä ympäristöpoliittinen käännekohta, kun yhdeksi onnistuneimmaksi kansainväliseksi ympäristösopimukseksi luonnehdittu Montrealin pöytäkirja allekirjoitettiin. Tällöin alettiin luoda vahvemmin myös Euroopan Yhteisön ympäristöpolitiikkaa, vaatia konkreettisia toimia ja laatia lainsäädäntöä. Työn tuloksena vuonna 1996 valmistui mm. nimenomaan teollisuuslaitoksille tarkoitettu yleinen lupamenettelydirektiivi IPPC (Integrated Pollution Prevention and Control, 1996/61/EC). Tämän direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai minimoida suurten ja keskisuurten teollisuuslaitosten päästöt ilmaan, veteen ja maaperään. Direktiivillä luotiin perusta yhtenäiselle lupajärjestelmälle, jonka mukaan teollisuuslaitosten tulee täyttää lupaehdot voidakseen jatkaa toimintaansa. IPPC-direktiivi on ollut merkittävä kehitysaskel teollisuuden päästöjen vähentämisessä ja monen EU-maan ympäristölainsäädäntö perustuu juuri tähän direktiiviin.

Jo IPPC-direktiivin mukaan jäsenmaiden lupamenettelyn tulee pohjautua päästöraja-arvoihin, jotka perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan teknologiaan (BAT, Best Available Technology).  BAT:in käyttöönotossa on kuitenkin todettu olevan suuria eroja jäsenmaiden välillä, johtuen käsitteen laajuudesta ja tulkintaeroista.

Vuonna 1999 valmistuneella VOC-direktiivillä (1999/13/EC) alettiin rajoittaa ensisijaisesti teollisuuslaitosten päästöjä ilmaan ja sitä sovelletaan noin kahteenkymmeneen orgaanisia liuottimia käyttävään teolliseen toimintoon. Näillä erityisaloilla on todettu olevan suuri paikallinen ja rajat ylittävä vaikutus luonnonvarojen vaurioitumiseen ja ihmisiin kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin. Vaikutuksilla on todettu olevan myös taloudellista merkitystä. Aikaisemmat lait olivat koskeneet vain suuria teollisuuslaitoksia, mutta nyt kontrolli ulotettiin kattamaan myös pienet laitokset.

MEP Heidi Hautala oli aktiivisesti mukana VOC-direktiivin laadinnassa Heidi Hautala, MEPHeidi Hautala, MEP

VOC-direktiiviä valmisteltiin parlamentissa pitkään, aina vuodesta 1991 lähtien. MEP Heidi Hautala oli silloisena parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan jäsenenä mukana valmisteluissa ja sai direktiiviin mukaan useita lisäyksiä. ”Pitkä valmisteluaika ja kiistakysymykset liittyivät hankaliin päätöksiin siitä, mihin kaikkiin aloihin direktiiviä voidaan soveltaa, mitä voidaan jättää ulkopuolelle, mihin rajat vedetään ja voidaanko myöntää poikkeuksia”, kertoo Hautala. ”Pienille ja keskisuurille yrityksille oli tärkeää sallia myös hieman myönnytyksiä, jottei niiden kilpailukyky vaarantuisi”, hän jatkaa.

VOC-direktiivi määrittää vähimmäistason, johon soveltamisalaan kuuluvien toimintojen on VOC-päästöjään rajoitettava. Ensisijaisesti toiminnanharjoittajat velvoitetaan noudattamaan määrättyjä päästöjen raja-arvoja ja käsittelemään rajat ylittävät päästöt erillisellä laitteistolla. Vaihtoehtona voidaan noudattaa päästöjen vähentämisohjelmaa, jossa sitoudutaan käyttämään uusia menetelmiä tai vähäliuotteisia/liuotteettomia tuotteita. Päästöjen rajoittamisesta määrätään ympäristöluvassa luvanvaraisille toiminnoille ja pienemmille ilmoitusvelvollisille toiminnoille määräys annetaan tietojärjestelmään rekisteröinnin yhteydessä. Lupaviranomaiselle on todistettavasti osoitettava etteivät päästöt ylitä raja-arvoja. Direktiivin tarkoituksena on ollut luoda prosessit teollisuudelle ympäristön suojelutoimiin ja valvontaan.

”Direktiivin laatimisen aikaan liuottimien terveys- ja ympäristöhaitat oli todettu ja vakavaa huomiota alettiin kiinnittää myös alailmakehän otsonipitoisuuksiin, jota liuotinpäästöt muodostavat reagoidessaan typen oksidien kanssa auringonvalon vaikutuksesta. Todettiin, että puhdistusteknologioita sekä vähemmän haitallisia vaihtoehtoja on olemassa, ja direktiivin avulla ne pyrittiin saamaan teollisuuden käyttöön siinä määrin kuin taloudellisesti ja teknisesti on järkevää. Ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeys oli siis ymmärretty”, toteaa Hautala.

MEP Heidi Hautala on uransa aikana ollut vaikuttamassa niin paljon ympäristöasioihin, että vaikka hän toimii nykyään täysin ulkopolitiikan sektorilla, mm. ihmisoikeusasioiden parissa, on hän saanut pysyvän ’ympäristörokotuksen’. Hän kannattaakin lämpimästi ympäristöasioiden valtavirtaistamista, eli sitä että ympäristömyönteiset ihmiset käyttäisivät tietämystään hyväksi laaja-alaisesti myös muilla sektoreilla.

VOC-direktiivin asianmukainen toimeenpano on johtanut merkittäviin päästövähennyksiin EU27 maissa

Komissio seuraa VOC-direktiivin täytäntöönpanoa EU-alueella jäsenmailta kolmen vuoden välein kerättävien raporttien avulla. Viimeisin yhteenvetoanalyysi kattaa kaikki EU27 maat kaudelta 2005-2007. Analyysin perusteella kaikilla jäsenmailla on jo olemassa riittävät lupa- tai rekisteröintijärjestelmät, joilla varmistetaan että VOC-toimintojen lupaehdot täyttävät direktiivin vaatimukset. Toisin sanoen jäsenmaat ovat määritelleet kaikki luvan tai rekisteröinnin vaativat toiminnot ja heillä on asianmukaiset lupaviranomaiset sekä selkeä lupahakemusmenettely.

Vuoden 2007 loppuun mennessä EU:ssa on raportoitu olevan noin 53 000 VOC-toimintoa. Todellinen määrä on tätä suurempi, sillä joidenkin jäsenmaiden tiedot ovat olleet puutteellisia. Raportointien mukaan vuodesta 2003 lähtien uusia lupia on myönnetty ja rekisteröintejä tehty vain noin 25%:lle toiminnoista, mutta on oletettavaa, että suurin osa toiminnoista on rekisteröity jo ennen tätä ensimmäistä seurantavuotta. Todellinen kokonaistilanne selviää seuraavan seurantajakson jälkeen, sillä raportointia on päätetty täsmentää. Tällöin saadaan tietoon onko jäsenmaissa vielä ilman lupaa tai rekisteröintiä toimivia kohteita.

Suuret teollisuuslaitokset tuottavat edelleen merkittävän osan kokonaispäästöistä ja niiden osuus esim. VOC -päästöistä on 55%. Keskimäärin 20% kaikista toiminnoista käyttää päästöjen vähennysohjelmaa, mutta osuus vaihtelee suuresti maittain. Erityisesti vähennysohjelmaa käytetään Belgiassa, Saksassa ja Englannissa, joissa jopa 40-60% toiminnoista on ohjelman piirissä.

European Environment Agency:n (EEA) seurannan mukaan Euroopan VOC-päästöt (NMVOC) ovat vähentyneet 41% vuodesta 1990 vuoteen 2007. Merkittävimpiä VOC-lähteitä vuonna 2007 olivat maalaus, kemiallinen pesu, pintojen puhdistus, kemikaalituotteiden valmistus ja prosessointi sekä muu liuottimien käyttö.  Maantiekuljetus oli seuraavaksi suurin sektori. Seurantajakson 1990-2007 aikana maantiekuljetusten VOC-päästöt ovat vähentyneet eniten katalysaattorien yleistymisen ja diesel-autojen lisääntymisen ansiosta. Toiseksi eniten ovat vähentyneet yllä mainittujen teollisuuden toimintojen päästöt juuri VOC-direktiivin ansiosta.

EU27 jäsenmaat ovat vuoden 2007 seurannan mukaan pääsemässä NEC-direktiivin asettamien, oikeudellisesti sitovien VOC -päästökattorajojen alapuolelle vuonna 2010. Kuitenkin Ranskan, Saksan, Espanjan ja Portugalin VOC-päästöt ylittivät merkittävästi heille asetetun päästökaton tavoitepolun. Näiltä mailta vaaditaan vielä merkittäviä vähennystoimia direktiivin vaatimusten täyttämiseksi. 

Jäsenmailla ei ole juuri ollut ongelmia VOC -direktiivin täytäntöönpanossa ja suurin osa on sitä mieltä, että direktiivi on ollut erittäin tehokas keino saavuttaa merkittäviä VOC-päästöjen vähennyksiä teollisuudessa. Lisäksi toimijoiden ympäristötietoisuus on lisääntynyt oleellisesti. Yleisesti ottaen EU27 maat näyttävät onnistuneen direktiivin toimeenpanossa kiitettävästi.                

Parhaan teknologian tehokkaampi käyttöönotto tulee tiukentamaan päästörajoja uudessa IE -direktiivissä

Varsinaista VOC-lainsäädäntöä ei olla uudistamassa lähitulevaisuudessa, mutta selkeyttämässä kylläkin.  Parhaillaan valmisteilla olevalla, uudella teollisuuden päästöjen rajoittamista koskevalla IE-direktiivillä (Industrial Emissions Directive) tavoitellaan useamman teollisuudenalan päästösäädösten selkeyttämistä. Tarkoituksena on tehostaa parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) käyttöönottoa ja noudattamista kaikissa jäsenmaissa sekä yhtenäistää lupamenettelyjä. Direktiivillä lainsäädäntö laajennetaan koskemaan myös uusia toimintoja, kuten puupohjaisten paneelien valmistusta sekä puun suojausta.

IE-direktiivin valmistelu aloitettiin sen jälkeen kun Komissiolle oli selvinnyt, että pitkästä IPPC-direktiivin siirtymäajasta huolimatta vain puolet EU-maiden teollisuuslaitoksista oli luvitettu vuoden 2006 puoliväliin mennessä. Selvityksissä ilmeni myös muita puutteita ja annettujen lupien laatuongelmia erityisesti BAT-toimeenpanossa. Kokonaisvaltaisena käsitteenä BAT:ille on mahdotonta löytää yksiselitteisiä mittareita ja optimaalisen ratkaisun määrittäminen vaatii paljon asiantuntemusta. BAT:ia on siksi tulkittu hyvin vaihtelevasti ja sen käytännön toteuttaminen on jäänyt jäsenmaissa liian heikoksi ja epäyhtenäiseksi.  Jäsenmailta saadun palautteen mukaan teollisuutta koskevissa direktiiveissä oli myös päällekkäisyyksiä, jotka aiheuttivat tulkintavaikeuksia sekä ylimääräisiä hallintokustannuksia.

Tämä johti IPPC-direktiivin tarkistukseen, jonka pohjalta komissio antoi uuden IE-direktiiviehdotuksen vuoden 2007 lopulla. Ehdotuksessa yhdistetään seitsemän olemassa olevaa teollisuuden päästöjä koskevaa direktiiviä yhdeksi selkeäksi ja yhtenäiseksi lainsäädännölliseksi kokonaisuudeksi. Teollisuus-VOC -direktiivi on ehdotuksessa liitetty sellaisenaan uudistettuun IPPC-direktiiviin. Tämän lisäksi siihen yhdistetään suuria polttolaitoksia koskeva direktiivi (LCP -direktiivi), jätteenpolttodirektiivi sekä kolme titaanidioksiditeollisuutta koskevaa direktiiviä.

Uusi direktiivi parantaa ja selventää parhaan käytettävissä olevan teknologian (BAT) käsitettä ja sitovuutta teollisuuden päästöjen rajoittamisessa. Jatkossa parhaan käytettävissä olevan teknologian ulkopuoliset lupaehdot ovat mahdollisia vain erityistapauksissa ja ne täytyy perustella ja dokumentoida. Tämä edistää uusien tekniikoiden käyttöönottoa EU:ssa ja johtaa yhtenäisempään parhaan teknologian käyttöön.

Anneli Karjalainen, the Finnish Ministry of the EnvironmentAnneli Karjalainen, the Finnish Ministry of the Environment”Päästörajat tulevat todennäköisesti tiukentumaan käytännön lupakäsittelyssä ainakin suurille liuotinkäyttäjille (yli 150 kg/h tai 200 t/a) juuri parhaan teknologian kautta, jos yleisesti käytössä olevalla teknologialla päästään direktiivin määrittämää päästörajaa alhaisempiin tuloksiin. Tämä on ympäristön kannalta hieno asia, sillä direktiivin mukaiset minimitason vaatimukset ovat ehkä jopa osittain estäneet BAT-täytäntöönpanoa”, kertoo VOC -asiantuntija Anneli Karjalainen Suomen Ympäristöministeriöstä. ”Direktiivin käytännön toimeenpanovaihtoehtoja ollaan parhaillaan selvittämässä ja komissiolta tullaan myös saamaan lisäohjeistusta BAT:in soveltamisesta vielä tämän vuoden aikana. IE-direktiivissä suurilta laitoksilta vaaditaan BAT-ratkaisuja, mutta pienten yritysten kohdalla voidaan kansallisesti harkita kevyempää menettelyä heidän toimintaedellytyksiensä säilyttämiseksi”, hän lisää.

BREF-asiakirjat määrittävät parhaan teknologian

Parhaan teknologian määrittelyssä merkittävänä tiedonlähteenä toimivat komission julkaisemat BAT-vertailuasiakirjat, eli BREF-asiakirjat (Best Available Techniques Reference Documents), joita on tehty 31 kpl IPPC-direktiivin kattamille toimialoille. Lisäksi on valmisteltu useammalle toimialalle soveltuvia yhteisiä, ns. horisontaali-BREF:ejä, esimerkiksi päästöjen tarkkailusta ja energiatehokkuudesta. VOC-päästöjä ohjeistaa pääasiassa liuottimia käyttävään pintakäsittelyyn tehty BREF (EIPPCB 2007a), joka on erityisesti kohdennettu maalaus- ja painatustoimintoihin. Muissa toiminnoissa voidaan tapauskohtaisesti käyttää muiden toimialojen BREF–asiakirjoja, jos niissä on tarkasteltu myös VOC-päästöjä.

BREF -asiakirjat ovat siis jo olemassa ja käytössä, mutta tähän saakka ne ovat olleet ohjeellisia. Uuden IE-direktiivin myötä ne saavat huomattavasti sitovamman roolin, sillä jatkossa BREF–asiakirjoissa määritellyt BAT-päästötasot toimivat lupamääräysten perusteena. Näissä asiakirjoissa kuvataan siis EU-tasolla parhaina käytettävissä olevina teknologioina pidetyt ratkaisut, sekä päästöjen vaihteluväli (BAT AEL, BAT Associated Emission Levels), johon parasta tekniikkaa käyttämällä voidaan päästä. VOC-direktiivissä päästörajat on määritelty kokonaishiilenä (mgC/Nm3), mutta BREF:eissä päästöraja-arvot liittyvät tiettyihin teknisiin ratkaisuihin ja ne voidaan antaa erilaisina yksikköinä, kuten pitoisuuksina, ominaispäästöinä tai kokonaispäästöinä.

Kustannustehokkuus on myös hyvin tärkeä kriteeri parhaan teknologian määrittelyssä. BREF-asiakirjat perustuvat EU:n laajuisten teknisten työryhmien väliseen tietojenvaihtoon, jota koordinoi Sevillassa sijaitseva komission IPPC -toimisto.
”Jatkossa päästörajojen määrittely BREF-asiakirjoihin tulee olemaan tärkein ja myös hyvin haasteellinen tehtävä ja siitä keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti. Olemassa olevien asiakirjojen sisältö on hyvin vaihtelevaa, sillä joissakin BREF:eissä päästörajat on jo määritelty hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun toiset taas ovat melko ylimalkaisia. BREF-asiakirjan sisältö riippuu valmistelijan ja taustatietoja toimittavan työryhmän asiantuntemuksesta sekä työhön allokoidusta resurssipanostuksesta”, kertoo Anneli Karjalainen. ” VOCeja syntyy monenlaisissa erilaisissa teollisuuden toiminnoissa ja niiden soveltamisala on siten hyvin heterogeeninen”, hän lisää.     

Jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti BREF-asiakirjoja päivitetään jatkuvasti. Uusintakierros on aloitettu v. 2005 vanhimmista asiakirjoista ja päivityksissä keskitytään erityisesti päästö- ja kulutustietojen yhdenmukaiseen keräämiseen sekä tekniikkakuvausten ajantasaistamiseen. BAT:in käyttöönoton tehostaminen on keino edistää uusien tekniikoiden käyttöönottoa. Teknologian kehittyessä päästään yhä ympäristöystävällisempiin menetelmiin, parempiin puhdistustuloksiin ja kustannustehokkaampiin ratkaisuihin.

Tähän saakka Komissio on julkaissut BREF:ien tiivistelmät kansallisilla kielillä, mutta jatkossa on tarkoitus tuottaa myös parasta teknologiaa kuvaava osuus ja perustelut kansallisella kielellä. Komissio on järjestänyt myös jäsenmaiden lupaviranomaisille VOC-seminaarin kesäkuussa 2010, jossa on käsitelty ja selkeytetty soveltamisalan kysymyksiä ja rajakohtia.  

Uusi teollisuuden päästödirektiivi valmistuu 2010 ja säädökset astuvat voimaan 2016

IE -direktiiviehdotus hyväksyttiin Euroopan parlamentin täysistunnossa heinäkuussa 2010. Jäsenmaat hyväksyvät sen virallisesti alkusyksystä ja direktiivi valmistunee vuoden 2010 loppuun mennessä. Direktiivit ovat sekundääristä lainsäädäntöä EU:ssa, ja ne tulevat sitoviksi kun jäsenmaa on saattanut ne osaksi kansallista lainsäädäntöä. Hyväksynnän jälkeen jäsenmailla on 2 vuotta aikaa panna direktiivi kansallisesti täytäntöön. Siinä yhteydessä tehdään muutoksia ympäristönsuojelulakiin ja sen nojalla annettuihin asetuksiin sekä tarkennetaan myös maakohtaisia yksityiskohtia. IE–direktiivin siirtymäaika kestää näillä näkymin vuoteen 2016 saakka.

Taistelu haitallisen alailmakehän otsonipitoisuuden vähentämiseksi jatkuu   

Teollista toimintaa tullaan aina säätelemään, koska sillä on suuret ympäristövaikutukset. Tällä hetkellä haitallisimmiksi ilmansaasteiksi on todettu pääasiassa polton yhteydessä syntyvät pienhiukkaset sekä alailmakehän otsoni. Otsoni on voimakas hapetin ja korkeat pitoisuudet aiheuttavat ihmisille mm. hengitystie- ja ärsytysoireita sekä allergiaoireiden pahentumista. Kasveille otsoni on satakertaisesti haitallisempaa kuin ihmisille vaurioittaen niiden solukkoa ja heikentäen kasvua. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet edesauttavat otsonin muodostumista reagoidessaan ilmassa typen oksidien (NOx) kanssa auringon valon vaikutuksesta.

Siitä huolimatta, että teolliset päästöt ovat oleellisesti vähentyneet Euroopassa vuodesta 1990, ilman otsonipitoisuus ei ole merkittävästi parantunut vuoden 1997 jälkeen. Päästöillä on siis edelleen merkittävä ihmisten terveyttä ja ympäristöä heikentävä vaikutus ja lisätoimenpiteitä tarvitaan. Suunniteltu parhaan teknologian käytön tehostaminen tulee varmasti tuottamaan kustannustehokkaita ja kestäviä terveys- ja ympäristövaikutuksia. BAT:in tehokkaamman käyttöönoton odotetaan myös stimuloivan ympäristöteknologioiden kehitystä edelleen ja vahvistavan EU-alueen asemaa tämän globaalisti kasvavan sektorin asiantuntijoiden kärkijoukossa.  

Lähteet: